Aah! Tähän aikaan vuodesta se puskee päälle pahemman kerran – jonnekin on päästävä! Syynä on tietenkin varaslähtö tulevaan kesään ja kiireestä hellittävät aikataulut.
Itse aloitin juuri työharjoittelun sukellusmatkoihin erikoistuneen matkanjärjestäjän palveluksessa, ja joka viikko keskityn pohtimaan maailman upeimpien sukelluskohteiden antia. Hyvin piinaava unelmaduuni oman matkakassan kaikuessa tyhjyyttään.
Ensi vuonna samaan aikaan reissu auringon alle toteutuu. Matkakohdetta ei ole ihan vielä lyöty lukkoon. Suurimman kannatuksen kuitenkin saavat Meksiko ja Malediivit. Valkoisista hiekkarannoista ja kirkkaan turkoosista vedestä haaveillen, työskentelykin etenee astetta tehokkaammin. Ja onhan Suomen kesä jo ihan ovella.
Sitä paitsi, matkan suunnittelu ja odotus kuuluvat onnistuneeseen reissuun. Ei muuta kuin katalogeja selaamaan!
Heli
Lähtiessäni hiihtoloman viettoon, Turussa paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta ja sää oli hyvin keväinen. Pian taas siirrymme kesäaikaan ja talven pimeys taittaa selkänsä.
Luin taannoin kirjakaupassa kirjaa, jonka oli kirjoittanut yhdysvaltalainen mies. Takakannessa luvattiin neuvoa, miten ulkomaalainen mies saa valloitettua suomalaisen neidon ja miten selviytyä suhteen mukana tulevista muista haasteista.
Kaikkien muiden kimuranttien haasteiden joukossa oli talven kylmyys ja pimeys. Harmi etten ehtinyt kirjoittajan oivallusta tähän ongelmaan lukea kun piti siirtyä liikkeestä seuraavaan, mutta mieleeni kuitenkin jäi, että synkkien ja kylmien talvien kirouksena on taianomainen kesä.
Kesällä kun voimme istua rauhassa nurmikolla, nauttia raikkaista kesätuulahduksista ja lämpöäkin on juuri sopivasti.
Sehän se tosiaan on – kesä. Se saa meidät lumoihinsa niin pahasti muutamana kuukautena vuodessa, että jaksammme synkimmät päivät kesämuistojen voimalla eteenpäin.
Vaikka talvisinkin on mahtavia päiviä ja ajoittain todella hauskaa, niin kyllä se kesä taitaa olla kaikille se ykkös vuodenaika – vai onko?
Oletko sinä kesä- vai talvi-ihmisiä?
Heli
